Hyppy Twitter-maailmaan

Perustimme opiskelijakollegoiden kanssa Twitter-tilin, joka sai nimekseen LOHAS-matkailua. Alunperin LOHAS-elämäntavan minulle esitteli opiskelukaverini Sini ja kiinnostuin oitis aiheesta. LOHAS-ihmisestä voi lukea enemmän aiemmasta postauksestani.

Kestävää matkailua, matkailuelämyksiä, luomu-urbaania matkailua! Näillä sanoilla toivotimme seuraajat tervetulleiksi. Aihe oli lähellä sydäntämme, sillä näin vihreänä aikakautena matkailun ammattilaisina halusimme kantaa kortemme kekoon. Aina voi valita vihreämmän vaihtoehdon matkan laadusta ja mukavuudesta tinkimättä.

Tehtävänä oli tuottaa menestyksekäs Twitter-tili lyhyessä ajassa. Kuinkas sitten kävikään ?
Alku oli nihkeä, vaikka olimme valinneet mainion aiheen. Alunperin neljän perustajajäsenen lukumäärä tipahti kisan puolessa välissä kolmeen. Suskin viikon poissaolo jarrutti lentoon lähtöä omalta osaltaan. Omat sormet olivat näppäimistöllä, mutta ilmassa tovin – mihin suuntaan lähdetään ? Projektipäällikkömme Sini loi meihin uskoa. Alun nihkeyden jälkeen lumipallo lähti liikkeelle ja loppua kohden vauhti sen kuin kiihtyi. Sini ja minä lennätimme twiittejä yön pimeinä tunteina. Haluankin lausua kiitokseni Sinille suuresta panostuksesta ja erinomaisesta suorituksesta myös projektipäällikkönä.

Öisin paneuduin LOHAS-maailmaan rikkumattoman hiljaisuuden vallitessa ympärilläni. Projektin myötä tutustuin enemmän LOHAS-ajatteluun, luomuruokaan, maatilamatkailuun, kotimaisiin matkailukohteisiin, vihreisiin tapahtumiin, lähiruokaan, eko-sertifikaatteihin.. ja mihin kaikkeen muuhun! Parasta koko asiassa oli se, että aihe kiinnosti henkilökohtaisella tasolla ja opin valtavasti uutta. Rustailin myös blogipostauksia aiheeseen liittyen ja ilokseni huomasin liikenteen kasvaneen tämän johdosta.

Myös kotiseuturakkaus paistoi kirkkaasti ryhmän jäsenten twiittivalinnoissa. Sinin esittelemä Uusikaupunki ja Suskin Jyväskylän seutu tarjoavat mahtavia LOHAS-matkailukohteita. Tämä oli hauska detalji oppia tuntemaan ryhmäläisten kotiseutuja LOHAS-ajattelun tiimoilla. Itse esittelin ylpeänä Tuusula-Järvenpää-Kerava -akselin helmiä.

Tiimalasin tyhjennyttyä ilmaan lensi kysymyksiä: Oliko aihevalintamme kohderyhmä liian suppea ?Olisiko kielivalinta pitänyt olla englanti alusta alkaen ? Olisiko tekniikkaa pitänyt muuttaa ? Emme yltäneet toiveistamme huolimatta palkintopallille.

Mielestäni aihe oli mielenkiintoinen ja kohderyhmä ”out there”. Jos nyt tekisin toisin, paukuttaisin kansainvälisiä twiittejä paljon enemmän – onhan pelikenttänä koko maailma. Suunta oli oikea, sillä otimme omasta mielestämme huikean loppukirin. Viimeisellä viikolla ryhmä tsemppasi toisiaan ja teki vielä kikka kolmosia – pitäen toivosta kiinni loppuun saakka.

Kiitos Team Ahmatti! Vaikka kulta meni sivu suun, on tärkeintä että veimme projektin loppuun asti oppien uutta monilla eri saroilla! Aurinkoista kesää ja nähdään syksyllä!